thuleiantupa

Laskin ihoni maaksi. Verisuoneni maan vesisuoniksi. Nostin silmäni lehdiksi puihin. Metsä tuli minuun ja tulin metsäksi. Ja peltoni kultaiset sarat kutsuivat kurkia lepäämään.

Omenapuussa on harmaa nainen, kumara, kiharatukkainen. Ja sen posket ovat kuin talviomenat. Nukkuukohan se talviunta? Se on vaan, äänetönnä.